Suomen osuus maailman päästöistä, väestöstä tai taloudesta on pieni. Siitä ei kuitenkaan seuraa, ettei Suomen tekemisillä olisi merkitystä.
Ajatusvirhe näkyy, jos sama sääntö yleistetään. Jos maailma jaetaan Suomen kokoisiin osiin ja jokainen osa toteaa olevansa yksin liian pieni vaikuttamaan kokonaisuuteen, mitään yhteistä ongelmaa ei koskaan ratkaista.
Mikä sitten on oma osa?
Siihen ei ole yhtä luonnonlakia. Vastuun suuruutta voidaan suhteuttaa esimerkiksi väestöön, talouden kokoon, historialliseen vastuuseen, nykyisiin päästöihin tai kykyyn maksaa.
Vuoden 2025 blogikirjoituksessani tein karkean mittakaavaharjoituksen. Siinä Suomen osuudet maailman kokonaisuudesta olivat käytetystä mittarista riippuen selvästi alle prosentin:
Luvut ovat alkuperäisen kirjoituksen mittakaavaesimerkkejä, eivät tämän sivun ajantasainen tilastopalvelu. Tarkoitus on havainnollistaa argumenttia.
Olennaista on, ettei nollan ja sadan prosentin välissä ole tyhjää tilaa. Pienellä maalla on pieni osuus — ja juuri sen osuuden tekemisestä kannattaa keskustella.