EU:ta kritisoidaan nykyään monesta asiasta: yksityiskohtaisesta säätelystä, kyvyttömyydestä kasvaa turvallisuuspoliittisesti aikuiseksi, kyvyttömyydestä huolehtia omien rajojensa puolustuksesta, kyvyttömyydestä potkia ulos jäsenmaita, jotka eivät täytä jäsenyyden ehtoja, ja ylipäänsä kyvyttömyydestä ratkoa ongelmia.
Olen suurimmasta osasta tuota kritiikkiä samaa mieltä. Mutta en säätelystä.
EU:n suurin duuni ja tärkein tehtävä on luoda EU:hun 500 miljoonan kuluttajan markkina, jossa tuotteet, pääomat ja ihmiset voivat liikkua kansallisten rajojen yli kitkatta. Säätely on tämän duunin tärkein työkalu: Entiset 27 kappaletta yksityiskohtaisia kansallisia säätelyitä pitää korvata yhdellä yksityiskohtaisella EU-tason säätelyllä, jotta tuotetta voidaan myydä 500 miljoonalle ihmiselle yhdellä hyväksynnällä ja sertifikaatilla 27 erilaisen hyväksynnän ja sertifikaatin sijasta.
Kun tuhansien tuotekategorioiden ominaisuuksia nysvätään säätelyn vaatimuksiksi, jotka kattavat valtaosan 27 kansallisen säätelyn tavoitteista, mahdollisesti uudet vaatimukset, jotka tulevat ympäristön suojelusta tai muista ylikansallisista haasteista, ja jotka on hyväksyttävissä 27 kansallisessa päätöksentekoprosessissa, niin prosessi on hidasta, byrokraatista ja helposti suhteellisuudentajun hukkaavaa. Ja valtavasta määrästä säätelyä löytyy aivan varmasti aina yksityiskohtia, jotka tuntuvat älyttömiltä kaikista muista paitsi niiden mielestä, jotka ovat olleet hinkkaamassa niitä yksityiskohtia kuukausi- tai vuositolkulla.
Väittäisin kuitenkin, että EU:n yhtenäistä markkinaa rakentavan säätelyn kutomisessa EU on kehittynyt suhteellisen hyväksi. EU:n säätelyn rakentaminen ei sinänsä ole säätelyn lisäämistä, koska EU:n säätely korvaa kansalliset säätelyt. Siksi EU:n moittiminen innosta säätelyyn on vähän epäreilua ja menee pieleen. Säätelyn rakentaminen on EU:n juttu.
Ongelma on, että säätelyn rakentaminen ei enää riitä. Euroopan puolustus ei ole yleisen näkemyksen mukaan kuulunut EU:lle vaan NATO:lle. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 2014, ja sen jälkeen on ollut kolmet europarlamenttivaalit. EU:n puolustus ja turvallisuus eivät ole olleet minkään poliittisen ryhmittymän keskeinen vaaliteema missään noista vaaleista.
Kun Trump osoitti NATO:n olevan Euroopalle epäluotettava, EU joutuu hyvin nopeasti ottamaan hoitaakseen asioita, joihin se ei ole valmistautunut, ja joihin sen rakenteet ja pelisäännöt sopivat huonosti. EU:n turvallisuuspoliittinen aikuisuus ei onnistu, jos kaikki pitää hyväksyttää yksimielisesti, ja jäsenmaiden joukossa on vihollisen myyrä.
EU:ssa on siis lähitulevaisuudessa odotettavissa kovia kasvukipuja.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.